Olemme epelin kanssa katselleet kaksi päivää keittiön ikkunasta mustaa kissaa, joka istuu korkealla puussa läheisessä puistossa. Se erottuu juuri ja juuri naapuritalon kulman takaa. Kissa on kestänyt kahden päivän ja yön ukkossateet, mutta siellä se vain sisukkaasti on. Emme mahda asialle mitään. Täytyyhän sillä olla omistaja, ihmisiä kulkee puun alta, emme voi kiivetä puuhun, ja palokunta tuskin tulee pelastamaan kissaa ellemme mene ja metelöi kovalla äänellä. Se taitaa olla nykyään maksullistakin. Sääli silti kattiparkaa.

Sääli remonttimiehiäkin. He ovat tehneet koko viikonlopun työtä, aamusta iltayhdeksään, läpi ukkosen ja sateen. He saavat palkan, mutta tuskin se silti hauskaa on. Normaalissa tilanteessa ihmiset eivät sietäisi tätä paukutusta sunnuntaina, mutta nyt kaikki ovat varmaan iloisia jokaisesta työn äänestä.