Pihan kuollut verivaahtera sai sitten kyytiä. Pihamaisemoijat ovat ilmestyneet kehiin. Nurmikko pois ja multaa tilalle ja kuolleet kränkyt roskiin. Pihassa on ollut kolme verivaahteraa. Se on sairas kasvi pihaan istutettavaksi; synkkä kuin kokonainen hautausmaa, vain pari lyhyttä jaksoa vuodessa kaunis. Näistä vaahteroista suurin on lisäksi kuollut puoliksi pystyyn ja elävää osaa on vaivannut ikävä sienitauti, joka on muuttanut kaikki lehdet harmaiksi. Nyt sille tuli lähtö.

Epeliä kiusannut muija menetti luontonäköalansa, mistä olen vilpittömästi riemuissani. Hän on suojellut puuta. Onhan heillä ollut paljon yhteistä; kumpikin oli latvasta laho. Nyt me muut saamme todellista näköalaa ja tilalle tulee ehkä keväällä jotakin mukavampaa. Ottaisin mielelläni pihlajan. Edellisestä asuinpaikastani kaipaan pihlajametsikköä, joka kasvoi ikkunan edessä. Pihlaja on kaunis puu kaikkina vuodenaikoina ja vetää lintuja puoleensa.